Ennen vaatteet tehtiin usein itse tai pyydettiin sisarusta, sukulaista tai ystävää tekemään vaatteita. Vaihtoehtoisesti oli myös aika tavallista teetättää vaate suoraan omien mittojen mukaisesti, eikä tällöin vintagevaatteissa ole välttämättä kokolappuja ollenkaan. 

Vaatteiden mitoitus on vaihdellut ja muotitrendit muuttuneet vuosikymmenten varrella. Esimerkiksi 1960-70 luvuilla vaatteet olivat istuvampia ja vaatekoko nykykokoon verrattuna on useita numeroita pienempi. 1980-90 luvuilla mitoitus oli puolestaan reilusti väljempää ja nykykokoon verrattuna ylisuurta. Monesti vintagevaatteista on tarjolla vain pienempiä kokoja siksi, että ihmiset ovat aiemmin olleet myös pienikokoisempia, mutta se ei ole koko totuus. Saatavilla oleviin vintagevaatekokoihin liittyy usein myös se, että monesti jäljelle jääneet vintagevaatteet on ns. teinikokoisia, joista on kasvettu pois niin, ettei vaate enää mahdu päälle. Mitä kauemmas menneille vuosikymmenille mennään sitä tärkeämmässä roolissa erilaiset muotoilevat alusvaatteetteet ovat olleet vaikuttaen vaatteen istuvuuteen merkittävästi siirrellen kurveja oikeisiin paikkoihin, jotta saadaan esimerkiksi vyötärö parhaiten esiin. 

Mitoitusten muuttuminen eri vuosikymmenen varrella on vain yksi hyvä syy lisää olla välittämättä vaatteen kokolapusta liikaa. Vaate on siis alunperin saatettu tarkoittaa vaikka väljemmäksi oversize-kokoiseksi, mutta kukaan ei kiellä käyttämästä vaatetta istuvampana tai päinvastoin. Sillä ei tarvitse olla merkitystä, onko tuote alunperin miesten, naisten tai lasten vaate, jos kuosi tai malli muuten miellyttää. Tärkeämpää on vertailla tuotteiden mitoitusta omiin vaatekaapeista jo löytyviin itselle sopivankokoisiin vaatteisiin.